Vastuullista kuntataloutta hakemassa

08.12.2014

Kokoomuksen valtuustoryhmän talousarviopuheenvuoro.

Vuosia jatkunut talouden taantuma velvoittaa päättäjiä rohkeisiin tekoihin Suomen uudistamiseksi ja nostamiseksi jaloilleen. Tähän mennessä merkittävimmät julkisen talouden säästöt ovat kuntien valtionosuuksien leikkaaminen. Koska valtiovalta ei ole kuitenkaan vastaavasti lisännyt joustoa palvelujen järjestämisessä, kunnissa on paine korottaa veroja. Kuntien tehtävien karsimisessa olisi siirryttävä puheista tekoihin.

Sipoo eroaa kolmanneksesta Suomen kunnista, joka nostaa kunnallisveroprosenttiaan ensi vuodelle. Kuntaliitto on varoittanut kuntia uhkaavasta kierteestä, jossa veroja joudutaan jatkuvasti korottamaan. Sipoon tie on kustannusrakenteen parantaminen: Operaatio Kattilankansi näkyy kustannusrakenteen parantumisena yli 3 MEUR:lla ensi vuoden käyttötaloudessa. Ilman sopeutusohjelmaa kunnallisveroprosentti olisi ollut ensi vuonna jo 20 %.

Panostamme silti lähes 140 miljoonalla eurolla muun muassa laadukkaisiin päiväkoti-, koulu-, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä kaavoitamme kasvua varten – hyvä niin. Rohkeutta on etsiä tapoja kohdistaa voimavaroja nykyistä tehokkaammin ja fiksummin. Emme lähde spekuloimaan kuntauudistuksella, metropoliuudistuksella tai sote-uudistuksella muutoin kuin toteamalla, ettei ole mitään syytä epäillä, ettei tarvittavia rohkeita ratkaisuja löydettäisi parhaiten itsenäisenä Sipoona. Eikä ole mitään perusteita nostaa Sipoon kustannustasoa, kuten sote-uudistuksessa esitetään ja metropoliselvittäjien viime perjantaisesta kuntaliitosesityksestä johtuisi.

Lastensuojelu on kuluneen vuoden aikana kriisiytynyt Sipoossa: huostaanottojen määrä on kasvanut 34 % ja lastensuojeluilmoitusten määrä 21 %. Asiakkaiden määrä sosiaalityöntekijää kohden on noussut yli 80:een suosituksen ollessa 35. Lastensuojelun tarpeen arviointeja ei ole kaikissa tapauksissa ehditty tekemään lakisääteisessä määräajassa. Lastensuojelun voimavarat ovat Sipoossa esimerkiksi KUUMA-kuntiin nähden pienet. Resurssipula uhkaa paitsi lasten turvallisuutta myös perheiden oikeusturvaa.

Kyse on inhimillisistä tragedioista ja voimavaratappiosta. Yksi laitossijoitettu lapsi maksaa kunnalle 120 000 euroa vuodessa. Se vastaa yli kahden sosiaalityöntekijän palkkakustannuksia. Kun Sipoossa viimeksi lisättiin perhetyön palvelujen henkilökuntaa vuonna 2009, tämä vaikutti siten, että vuoden 2009 tasoon verrattuna lasten sijoituspäiviä oli vuonna 2010 15 prosenttia vähemmän ja vuonna 2011 23 prosenttia vähemmän. Imatran malli on tunnettu osoitus siitä, että riittävällä panostuksella ennaltaehkäiseviin palveluihin saadaan aikaan merkittäviä säästöjä ja vähennetään kärsimystä: Imatra laskee säästäneensä vuosina 2009–2013 miljoona euroa lasten laitoshoidoista perheiden hyvinvointineuvolansa avulla.

Ryhmämme ajoi perhetyön lisäresursseja kunnassamme vuonna 2009 ja tukee nytkin kunnanhallituksen esitystä lisätä 4 virkaa perhetyöhön. Alkuperäisen ryhmäesityksemme mukainen ajatus siitä, että virkojen nettokustannusvaikutus on saavutettavien säästöjen johdosta vain neljäsosa palkkakuluista, on erittäin tärkeä. On arvokasta, että meillä vallitsee asiasta laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Kunnan tulee aktiivisesti arvioida, ovatko tarjotut kunnan palvelut kuntalaisten kannalta tarpeellisia, tehokkaita ja oikea-aikaisia. Erityisesti on korostettava, että perhepalvelujen ongelmalähtöisyydestä olisi päästävä eroon. Nythän on niin, että perheet ohjautuvat tiettyyn palveluputkeen ensisijaisen ongelmansa perusteella. Ilman tällaista ongelmaa palveluja ei saa tai kynnys niiden piiriin hakeutumiselle on korkea. Ensi- ja turvakotien liiton psykologi Hannele Törrösen sanoin: ”On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat.”

Perheet tarvitsevat ennen muuta hyvän vanhemmuuden tukea ja arjen turvaa. Edellytämmekin, että sipoolaisilta lapsiperheiltä selvitetään, mitä palvelu perheet tarvitsevat. Erityisen tärkeää olisi matalankynnyksen mutta tehokkaan kotipalvelun lisääminen. Valmis makkarakeitto ja hetki lepoa uupuneille vanhemmille voivat saada ihmeitä aikaan ja vähentää lastensuojelun ja palaverien tarvetta. Osa nyt perhepalveluille annetusta lisävoimavarasta tulisikin käyttää juuri kotipalveluun.

Sipoon investointipaine on kova. Tämä edellyttää priorisointia, jotta kunnan velkataakka ei karkaa käsistä. Se on vastuullista tulevia sukupolvia ajatellen. Ensi vuonna investoimme 16,8 MEUR:lla rakennuksiin ja infraan. Infrainvestointien määrä investointisuunnitelmassa on toiveikas merkki siitä, että nostokurkia saadaan vihdoin strategiamme mukaisesti Sipooseen. Lisäksi investointisuunnitelma kattaa infrainvestointeja, joilla lisätään turvallisuutta olemassa olevilla asuinalueilla kuten Talmankaaren kevyenliikenteenväylä sekä muutosesitys Eriksnästien kevyenliikenteenväylän ensimmäisestä vaiheesta.

Ryhmämme tukee pikaista ratkaisua Etelä-Sipoon kouluruoan tason parantamiseksi. Nykyinen ostopalvelu ei toimi kuten pitäisi. Söderkullan keskuskeittiö on kuitenkin noin 5 miljoonan euron uusinvestointi. Kunnanjohtaja on esittänyt uutena vaihtoehtona Porvoo-yhteistyötä. Koska seinistä säästäminen on monesti fiksua sisällön sijaan, haluamme kuulla selvityksen lopputuloksen. Päätöksen tekeminen yksinomaan mutu-tuntumalla tai sillä periaatteella, että kaikki viisaus asuu Sipoossa, ei ole vastuullista politiikkaa tässä taloustilanteessa.

Valtuustoryhmien välillä toivottavasti saadaan tänään yhteisymmärrys, että selvityksessä on otettava huomioon eri vaihtoehdot, kuten keskuskeittiön toteuttaminen ulkopuolisen rakennuttajan kanssa sekä Porvoon mukaan tuleminen Sipoon keskuskeittiöön. Ryhmämme edellyttää, että on tarkasteltava paitsi kustannusvaikutuksia myös eri vaihtoehtojen vaikutusta ruuan laatuun. Selvitys asiasta ja sen myötä vaihtoehtoiset laskelmat on luvattu siten, että asia voidaan käsitellä toukokuun loppuun menneessä ja tarvittaessa päättää lisäbudjetista. Merkittävästä viiveestä ei siis ole kysymys.

Lopuksi on syytä muistaa tosiasia, ettei jaettava tässäkään kunnassa synny verottamalla. Se syntyy yrittäjyydellä ja työllä sekä kunnan väestönkasvulla. Sipoon elinkeinopolitiikka on mennyt muutaman viime vuoden aikana roimasta eteenpäin. Ote on aktiivinen, mutta kehitettävää riittää. Kaksi asiaa vaatii toimia: Ensinnäkin yritykset ja yrittäjät on otettava paremmin huomioon kaikessa kunnan toiminnassa. Asiakaslähtöisyys tarkoittaa yrityksille esimerkiksi, että luvitus on tehtävä kunnan puolesta mahdollisimman jouhevaksi ja sääntelyä on järkevöittävä siltä osin kuin se on kunnasta kiinni. Toiseksi mielestämme tulisi pohtia, olisiko kunnan asettaa selkeitä tavoitteita yritysten määrän kasvattamiseksi yleiskaavan työpaikkojen määrää koskevien tavoitteiden lisäksi. Lisäksi on huolehdittava tehokkaasta asemakaavoituksesta ja raivattava muita kunnan kasvun esteitä mukaan lukien kantatilaperiaate ja rakennuslupien perusteeton torppaaminen.

Suomen saaminen kasvun uralle rohkeiden päätösten ja tekojen avulla on kaikkien, myös Sipoon asia.