Ahkeruuden haittaveroa on pakko alentaa
Tupakkaa verotetaan ankarasti, jotta tupakointi vähenisi. Mutta miksi ihmeessä työntekoa verotetaan Suomessa ankarasti kuin haitaketta? Onko työn kireällä verottamisella tarkoitus vähentää työntekoa? Ainakin tilanne muistuttaa jo ahkeruuden haittaveroa. Siinä ei ole mitään järkeä. Ahkeruudesta ei saa rangaista.
Kireän
työn verotuksen suurin kannustinongelma on lisäansioista maksettava
marginaali- eli rajavero. Tuloista riippuen jokainen suomalainen maksaa
palkankorotuksena, ylityökorvauksena tai sivutulona tienaamastaan
lisäeurosta veroa noin 40-60 senttiä. Kenen mielestä on kohtuullista,
että verottaja vie työn tekijän lisäansioista jopa yli puolet?
On päivänselvä, ettei jokaista palkansaajaa rokottava ankara progressio kannusta työntekoon. Ahkeruuden haittaveroa on pakko alentaa.
Suomi
on verokarhun temmellyskenttä. Kokonaisveroasteella mitattuna, noin 43
prosenttia, Suomi on noussut kehittyneiden talouksien viidenneksi
ankarimmaksi verottajaksi. Erityisen ankarasti Suomen verotus kohdistuu
työntekoon. Veronmaksajain Keskusliiton tuoreehkossa OECD-maiden
palkkaverovertailussa Suomi kuuluu kärkikastiin. Eurooppalaista
keskitasoa on Suomessa vain pienten palkkojen verotus.
Keskituloisen
eli noin 43 000 euroa vuodessa bruttona ansaitsevan palkansaajan, kuten
luokanopettajan, palkkavero on 2,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin
Euroopassa keskimäärin. Suomen ja Ruotsin välillä keskituloisen
palkkaverotuksen ero on suorastaan huomiota herättävä: 4,8
prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Ruotsissa
keskituloisella jää palkasta vuodessa reilut 2000 euroa enemmän käteen
kuin Suomessa.
Vuodessa 66 000 euroa bruttona ansaitsevan,
esimerkiksi ekonomin tai insinöörin, palkkavero ylittää Suomessa
eurooppalaisen keskiarvon jo noin neljällä prosenttiyksiköllä kovan
progression vuoksi. Erittäin hyvätuloista Suomi verottaa useita
prosenttiyksikköjä enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Erittäin
hyvätuloisia, yli 100 000 ansaitsevia on Suomessa vähän suhteessa
väkilukuun. Eikä oikeastaan ihme, koska tällaisella progressiolla ei ole
juuri kannusteita tavoitella korkeaa ansiotasoa kotimaan kamaralla.
Suomessa
rajaveroaste on jo keskiansioilla OECD-maiden korkeimpia. Rajaveroaste
nousee 50,7 prosenttiin 3840 euron kuukausiansioilla eli 48 000
vuositulolla. Tällöin 100 euron lisätulosta verottaja vie 50,70 euroa.
Toisin sanoen ahkeroinnista tai uralla etenemisestä hyötyy enemmän
valtio kuin palkansaaja itse. Järjetöntä. Progression ankaruutta kuvaa
se, että 84 000 euroa vuodessa, eli 6720 euroa kuukaudessa,
ansaitseville jää 100 euron palkankorotuksesta käteen enää 41,20 euroa.
Otetaan
jälleen rinnalle naapurimaa Ruotsi. Ruotsissa keskituloisen
marginaalivero on lähes 14 prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa.
Suomalaisen ja ruotsalaisen verokeskustelun eroista kertoo myös se, että
Ruotsissa demarihallituksen ohjelmassa on sikäläisen
solidaarisuusveron, värnskatten, poistaminen. Suomessa Antti Rinteen
demarit ovat sen sijaan vaatineet hyvätuloisille palkansaajille lisää
veroraippaa.
Ei ole ihme, että Akavan kyselyssä puolet
vastaajista eivät olleet osittain tai lainkaan kiinnostuneita
vastuullisemmista työtehtävistä, koska ansiot eivät verotuksen vuoksi
kasva tarpeeksi työtaakkaan tai vastuisiin nähden. STTK:n kyselyssä yli
kolmasosa oli rajoittanut lisätöiden tekemistä verotuksen vuoksi.
Entistä useampi korkeakoulutettu myös ilmoittaa harkitsevansa työn
perässä muuttoa ulkomaille. Erityisen korkeaa muuttohalukkuus on
korkeasti koulutettujen nuorten parissa. Globaaleilla työmarkkinoilla
osaajillamme on kysyntää Suomen ulkopuolella, jonne heitä saattaa
houkutella kiinnostavien työmahdollisuuksien lisäksi parempi palkka.
Osaamisen verottaminen henkihieveriin edesauttaa aivovuotoa, johon
Suomella ei olisi varaa.
Työntekijälle näkyvä palkkaverorasite
ei kuitenkaan kerro vielä koko totuutta työn verotuksesta ja sen
haitallisista vaikutuksista. On tarkasteltava työhön kohdistuvaa
verotaakkaa kokonaisuutena. Kun huomioon otetaan työnantajan maksamat
sivukulut, verokiila nousee kestämättömäksi. Työntekijän 2100 euron
nettopalkka kuukaudessa maksaa yrittäjälle noin 3600 euroa, ja
3600 euron netto maksaa jo 7300 euroa kuukaudessa. On sanomattakin
selvää, että verokiila on rankka este työllistämiselle alalla kuin
alalla.
Verokiila estää palvelutalouden syntymistä Suomeen.
Korkean palkkaverotuksen vuoksi palkkatyötä tekevälle hyvätuloisellekaan
ei ole usein kannattavaa työllistää toista. Ruuhkavuosia eläville
lapsiperheellisille tämä tarkoittaa, ettei ole varaa ostaa esimerkiksi
lastenhoitopalveluja tai kodinhoitopalveluja, kuten siivousta.
Suomalaiset kodit ovat täynnä tekemätöntä työtä, joka vain odottaa
ammattilaisia: siivoojia, lastenhoitajia, remonttimiehiä, talonmiehiä.
Mahdollistetaan työn teettäminen.
Työn verotus on eniten
taloudellista toimeliaisuutta haittaava vero: Se vähentää halukkuutta
ottaa vastaan ja tehdä työtä eli työn tarjontaa. Työn tarjonta taas
vaikuttaa työn kysyntään eli työpaikkojen määrään. Työn määrä ei ole
vakio, vaan työ lisää työtä. Työn verotuksen alentaminen lisää lopulta
kaikkien mahdollisuuksia työmarkkinoilla, nostaa työllisyysastetta ja
siten myös verotuloja, joilla rahoitetaan tärkeät hyvinvointipalvelut.
Pienituloisten veronkevennys toisi tarpeellisia euroja käteen.
Suomalaiset
maksavat tunnetusti veronsa tunnollisesti ja useimmiten kokevat
saavansa veroilleen vastineeksi laadukkaita julkisia palveluita. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita, etteikö palkkaverotuksemme taso olisi
taloudellisen toimeliaisuuden kannalta myrkyllisellä tasolla. Raha ei
ole hyvän elämän mittari, mutta omalla työllä tulisi jokaisen
suomalaisen pystyä pärjäämään, jopa vaurastumaan. On kestämätöntä, että
työn verotus luo Suomessa keinotekoista niukkuutta.
Suomessa tulisi alentaa työn verotusta miljardilla eurolla kohdistamalla se kaikille tulotasoille. Nämä veronalennukset olisi rahoitettavissa nostamalla eräitä haittaveroja, kuten tupakkaveroa sekä leikkaamalla valtion suoria yritystukia, joista osa on todettu taloudelle jopa erittäin haitallisiksi. Työn verotuksen keventämisen dynaamisten vaikutusten ansiosta veronalennukset myös maksaisivat itseään takaisin, moninkertaisesti.