Ahkeruuden haittaveroa on pakko alentaa

Tupakkaa verotetaan ankarasti, jotta tupakointi vähenisi. Mutta miksi ihmeessä työntekoa verotetaan Suomessa ankarasti kuin haitaketta? Onko työn kireällä verottamisella tarkoitus vähentää työntekoa? Ainakin tilanne muistuttaa jo ahkeruuden haittaveroa. Siinä ei ole mitään järkeä. Ahkeruudesta ei saa rangaista.

Kireän työn verotuksen suurin kannustinongelma on lisäansioista maksettava marginaali- eli rajavero. Tuloista riippuen jokainen suomalainen maksaa palkankorotuksena, ylityökorvauksena tai sivutulona tienaamastaan lisäeurosta veroa noin 40-60 senttiä. Kenen mielestä on kohtuullista, että verottaja vie työn tekijän lisäansioista jopa yli puolet?

On päivänselvä, ettei jokaista palkansaajaa rokottava ankara progressio kannusta työntekoon. Ahkeruuden haittaveroa on pakko alentaa.

Suomi on verokarhun temmellyskenttä. Kokonaisveroasteella mitattuna, noin 43 prosenttia, Suomi on noussut kehittyneiden talouksien viidenneksi ankarimmaksi verottajaksi. Erityisen ankarasti Suomen verotus kohdistuu työntekoon. Veronmaksajain Keskusliiton tuoreehkossa OECD-maiden palkkaverovertailussa Suomi kuuluu kärkikastiin. Eurooppalaista keskitasoa on Suomessa vain pienten palkkojen verotus.

Keskituloisen eli noin 43 000 euroa vuodessa bruttona ansaitsevan palkansaajan, kuten luokanopettajan, palkkavero on 2,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin. Suomen ja Ruotsin välillä keskituloisen palkkaverotuksen ero on suorastaan huomiota herättävä: 4,8 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Ruotsissa keskituloisella jää palkasta vuodessa reilut 2000 euroa enemmän käteen kuin Suomessa.

Vuodessa 66 000 euroa bruttona ansaitsevan, esimerkiksi ekonomin tai insinöörin, palkkavero ylittää Suomessa eurooppalaisen keskiarvon jo noin neljällä prosenttiyksiköllä kovan progression vuoksi. Erittäin hyvätuloista Suomi verottaa useita prosenttiyksikköjä enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Erittäin hyvätuloisia, yli 100 000 ansaitsevia on Suomessa vähän suhteessa väkilukuun. Eikä oikeastaan ihme, koska tällaisella progressiolla ei ole juuri kannusteita tavoitella korkeaa ansiotasoa kotimaan kamaralla.

Suomessa rajaveroaste on jo keskiansioilla OECD-maiden korkeimpia. Rajaveroaste nousee 50,7 prosenttiin 3840 euron kuukausiansioilla eli 48 000 vuositulolla. Tällöin 100 euron lisätulosta verottaja vie 50,70 euroa. Toisin sanoen ahkeroinnista tai uralla etenemisestä hyötyy enemmän valtio kuin palkansaaja itse. Järjetöntä. Progression ankaruutta kuvaa se, että 84 000 euroa vuodessa, eli 6720 euroa kuukaudessa, ansaitseville jää 100 euron palkankorotuksesta käteen enää 41,20 euroa.

Otetaan jälleen rinnalle naapurimaa Ruotsi. Ruotsissa keskituloisen marginaalivero on lähes 14 prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa. Suomalaisen ja ruotsalaisen verokeskustelun eroista kertoo myös se, että Ruotsissa demarihallituksen ohjelmassa on sikäläisen solidaarisuusveron, värnskatten, poistaminen. Suomessa Antti Rinteen demarit ovat sen sijaan vaatineet hyvätuloisille palkansaajille lisää veroraippaa.

Ei ole ihme, että Akavan kyselyssä puolet vastaajista eivät olleet osittain tai lainkaan kiinnostuneita vastuullisemmista työtehtävistä, koska ansiot eivät verotuksen vuoksi kasva tarpeeksi työtaakkaan tai vastuisiin nähden. STTK:n kyselyssä yli kolmasosa oli rajoittanut lisätöiden tekemistä verotuksen vuoksi. Entistä useampi korkeakoulutettu myös ilmoittaa harkitsevansa työn perässä muuttoa ulkomaille. Erityisen korkeaa muuttohalukkuus on korkeasti koulutettujen nuorten parissa. Globaaleilla työmarkkinoilla osaajillamme on kysyntää Suomen ulkopuolella, jonne heitä saattaa houkutella kiinnostavien työmahdollisuuksien lisäksi parempi palkka. Osaamisen verottaminen henkihieveriin edesauttaa aivovuotoa, johon Suomella ei olisi varaa.

Työntekijälle näkyvä palkkaverorasite ei kuitenkaan kerro vielä koko totuutta työn verotuksesta ja sen haitallisista vaikutuksista. On tarkasteltava työhön kohdistuvaa verotaakkaa kokonaisuutena. Kun huomioon otetaan työnantajan maksamat sivukulut, verokiila nousee kestämättömäksi. Työntekijän 2100 euron nettopalkka kuukaudessa maksaa yrittäjälle noin 3600 euroa, ja 3600 euron netto maksaa jo 7300 euroa kuukaudessa. On sanomattakin selvää, että verokiila on rankka este työllistämiselle alalla kuin alalla.

Verokiila estää palvelutalouden syntymistä Suomeen. Korkean palkkaverotuksen vuoksi palkkatyötä tekevälle hyvätuloisellekaan ei ole usein kannattavaa työllistää toista. Ruuhkavuosia eläville lapsiperheellisille tämä tarkoittaa, ettei ole varaa ostaa esimerkiksi lastenhoitopalveluja tai kodinhoitopalveluja, kuten siivousta. Suomalaiset kodit ovat täynnä tekemätöntä työtä, joka vain odottaa ammattilaisia: siivoojia, lastenhoitajia, remonttimiehiä, talonmiehiä. Mahdollistetaan työn teettäminen.

Työn verotus on eniten taloudellista toimeliaisuutta haittaava vero: Se vähentää halukkuutta ottaa vastaan ja tehdä työtä eli työn tarjontaa. Työn tarjonta taas vaikuttaa työn kysyntään eli työpaikkojen määrään. Työn määrä ei ole vakio, vaan työ lisää työtä. Työn verotuksen alentaminen lisää lopulta kaikkien mahdollisuuksia työmarkkinoilla, nostaa työllisyysastetta ja siten myös verotuloja, joilla rahoitetaan tärkeät hyvinvointipalvelut. Pienituloisten veronkevennys toisi tarpeellisia euroja käteen.

Suomalaiset maksavat tunnetusti veronsa tunnollisesti ja useimmiten kokevat saavansa veroilleen vastineeksi laadukkaita julkisia palveluita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö palkkaverotuksemme taso olisi taloudellisen toimeliaisuuden kannalta myrkyllisellä tasolla. Raha ei ole hyvän elämän mittari, mutta omalla työllä tulisi jokaisen suomalaisen pystyä pärjäämään, jopa vaurastumaan. On kestämätöntä, että työn verotus luo Suomessa keinotekoista niukkuutta.

Suomessa tulisi alentaa työn verotusta miljardilla eurolla kohdistamalla se kaikille tulotasoille. Nämä veronalennukset olisi rahoitettavissa nostamalla eräitä haittaveroja, kuten tupakkaveroa sekä leikkaamalla valtion suoria yritystukia, joista osa on todettu taloudelle jopa erittäin haitallisiksi. Työn verotuksen keventämisen dynaamisten vaikutusten ansiosta veronalennukset myös maksaisivat itseään takaisin, moninkertaisesti.