Kolumni: Humanitäärinen maahanmuutto hallintaan
Viimeistään vuoden 2015 siirtolaisaalto ja sitä seuranneet tapahtumat ovat herättäneet valtaosan Euroopan maista laajamittaisen maahanmuuton ongelmiin. Tuolloin kriisiin reagoitiin akuutisti lahjomalla Turkki suojaamaan rajansa, ja siirtolaisaallon suurimmat jälkilaineet saatiin hetkeksi padottua.
Turvapaikkajärjestelmän ongelmat jäivät. Kuten tasavallan presidentti jo 2016 huomautti, käytännössä jokainen, joka osaa sanoa sanan “asylum” eli turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen. Alle puolella vuosina 2015-2016 Suomeen tulleista on todettu kansainvälisen suojelun tarve, loput olivat liikkeellä muista syistä.
EU on reagoinut vahvistamalla rajavalvontaviranomaista Frontexia. Monissa maissa järjestelmää on paikattu asettamalla humanitaariselle maahanmuutolle rajoitteita. Tanskassa demarihallitus on tiukentanut lakia. Itävallassa on ollut asetettuna kokonaismäärä, jonka ylittyessä turvapaikanhakijat käännytetään.
Suomessa Marinin hallitus on elänyt ruususen unta. Edellisen porvarihallitus etsi keinoja humanitaarisen maahanmuuton kontrollin vahvistamiseen. Lakiin tehtiin kiristyksiä, ja uusia tiukennuksia laitettiin valmisteluun kokoomuslaisen sisäministerin toimesta.
Punavihreä hallitus pysäytti tiukennusten valmistelun. Hallitus on pyrkinyt jopa avaamaan järjestelmään uusia aukkoja muun muassa helpottaen perheenyhdistämistä ankkurilasten avulla.
Euroopan poliittinen valtavirta kulkee toiseen suuntaan: siinä etsitään ja toteutetaan uusia keinoja rajojen suojaamiseksi. Liettuassa konkreettisesti rakennetaan aitaa pakolaisjärjestelmää hyödyntävän hybridiuhan torjumiseksi. Suomellakin omat kokemuksensa hybridivaikuttamisesta.
Suomen on varauduttava järjestelmän laajamittaiseen hyväksikäyttöön. Meidän tulee säätää valmiudesta rajoittaa turvapaikanhakua määräaikaisesti kansallisen turvallisuuden vaarantumisen perusteella sekä säätää EU:n turvapaikkadirektiivin sallimat tiukennukset.
Rajat ylittävä turvapaikanhaku on luotu vanhaan maailmaan. Jos sopimuksia neuvoteltaisiin tähän aikaan, olisi niiden sisältö toinen. Kansainvälisillä areenoilla Suomen pitäisi pyrkiä siihen, että nykyisestä rajat ylittävästä turvapaikanhausta päästään eroon.
Kolumni on julkaistu Uusimaassa 21.10, Aamupostissa 23.10 sekä Kirkkonummen Sanomissa ja Keski-Uusimaassa 24.10.2021.