Kolumni: Suomi liittoutuu sotilaallisesti, koska haluaa rauhaa

Suomen valtionjohto ja eduskunta ovat päättäneet, että Suomi hakee puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Sotilaallinen liittoutuminen on rauhaa ja itsenäisyyttä turvaava puolustusratkaisu.

Länsimaana ja EU:n jäsenenä Suomella on ollut vuosia liittoutuneen maan riskit, muttei sen suurinta hyötyä: Naton turvatakuita, jotka ovat ylivoimainen pidäke mahdolliselle uhkaajalle.

Venäjän imperialistinen politiikka, jota se on vuosikausia silmiemme edessä harjoittanut, on uhka sen rajanaapureille. Tämä tosiasia on ymmärretty ja tunnustettu vihdoin Suomessa.

Tänä keväänä Suomen Nato-tiellä kärjessä on kulkenut Suomen kansa. Suomalaiset tekivät vankan johtopäätöksen, että Suomi tarvitsee suojakseen Naton turvatakuut.

Eduskunta puolsi Nato-jäsenyyttä ylivoimaisella enemmistöllä. Kansallinen yksituumaisuus vahvistaa Suomea jäsenyysprosessin aikana ja Naton jäsenenä.

Suomessa tulee aloittaa keskustelu siitä, millainen Nato-maa haluamme olla. Suomettuneisuuden kaiut, joissa on haikailtu jonkinlaista osittaisjäsenyyttä ovat onneksi pääosin vaimentuneet.

Natoon liitytään täysillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla. Suomen tulee puolustusliitossa maksimoida turvallisuutensa, mikä mielestäni sisältää myös tavoitteen saada Suomeen Naton tukikohta.

Nato-Suomen tärkein tehtävä on huolehtia omasta, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvasta vahvasta puolustuksesta.

Puolustusvoimien kyvystä ja rahoituksesta on onneksi pidetty meillä kiinni silloinkin,
kun muut Euroopan maat ovat ajaneet puolustustaan alas.

Nato-jäsenyys on pragmaattinen, järkiperäinen valinta Suomelle. Mutta kyse on muustakin.

Kyse on myös siitä, että Suomi saa täysin vapaasti päättää omista asioistaan. Kyse on siitä, mihin porukkaan haluamme kuulua. Kyse on siitä, miten saamme puhua Venäjästä ja sen rikoksista.

Mitä syvemmin länteen kuulumme, sitä turvallisemmassa ja vapaammassa maassa suomalaiset, myös tulevat sukupolvet saavat elää.

Nato-prosessi on jo tehnyt Suomelle hyvää. Ulkopoliittisen puheen munkkilatina on vaihtunut suorempaan kieleen. Myös kansalaiset puhuvat Venäjästä ja sen rikoksista entistä vapautuneemmin.

On aika karistaa viimeisetkin jälkisuomettuneisuuden pölyt Suomi-neidon harteilta. On aika päästää irti lopuistakin pelon rippeistä, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle.

Suomi todella on vapaa länsimaa.

Kolumni julkaistu Uusimaassa 18.5.2022