Tiukat keinot käyttöön lasten suojelemiseksi

Lapsia on pystyttävä suojelemaan pahalta. Lapsiin kohdistuvat törkeät rikokset, joihin liittyy Internetin käyttö, ovat yleistyneet. Suomessa pitää pystyä vastaamaan näihin rikoksiin paremmin. Poliisin puutteellisten voimavarojen ohella ongelmana ovat poliisin riittämättömät toimivaltuudet netissä sekä seksuaalirikoslainsäädäntö, joka ei vastaa oikeutta ja kohtuutta.

Poliisin voimavaroja torjua Internetissä tapahtuvaa rikollisuutta pitää edelleen vahvistaa. Lisäksi poliisi tarvitsee nykyistä laajemmat valtuudet netissä. Poliisi ja kyberturvallisuuden asiantuntijat ovat jo pitkään tuoneet esille, ettei poliisilla ole riittäviä keinoja päästä peitetoiminnan avulla käsiksi rikollisiin piireihin. Pedofiilirikollisten paljastamista estää asiantuntijoiden mukaan muun muassa se, että vaikka poliisi saa luoda pikkutytön valeprofiilin sosiaaliseen mediaan, poliisi ei voi yllyttää tällä valeprofiililla rikokseen. On selvä, että poliisin oikeuksia peitetoiminnassa tulee lisätä.

Myös Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö ja rangaistuskäytäntö näyttäytyvät erikoiselta kansainvälisestikin katsottuna. Suomessa on verraten lepsut rangaistukset fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvista rikoksista. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) on tehnyt erinomaista työtä rangaistusten kiristämisohjelman kanssa. Viides kiristämisohjelmaan kuuluva lakimuutos hyväksyttiin vasta eduskunnassa. Rikoslakiin lisättiin uusi rangaistussäännös törkeästä lapsenraiskauksesta.

Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta on 4-12 vuotta vankeutta. Tämä tarkoittaa, että minirangaistus nousee nykyisestä 2 vuodella. Tämä on oikein, koska minirangaistus on käytännössä se, joka rajaa tuomioistuinten liikkumavaraa eniten. Enimmäisrangaistus, 12 vuotta, vastaa taposta säädettyä enimmäisrangaistusta.

Oikeusministerin käynnistämässä seksuaalirikossäännösten kokonaisuudistuksessa pitää jatkaa tulevalla vaalikaudella rangaistusten ankaroittamista. Paitsi että rangaistukset ovat lepsuja, rikoslain seksuaalirikoksia koskevat säännökset ovat ajan myötä tehtyjen muutosten vuoksi tulleet hajanaisiksi. Seksuaalirikoksia koskevat säännökset ja rangaistukset pitää päivittää vastaamaan suomalaisten arvoja. Uhrien, yleensä naisten ja lasten, aseman on oltava keskiössä uudistuksessa.

Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa konkreettinen muutostarve on törkeän lapsen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottaminen. Selvityksen mukaan vuonna 2016 noin 40 prosenttia törkeään lapsen hyväksikäyttöön syyllistyneistä vältti vankilan. Käsittämätöntä ja kohtuutonta.  Ongelma on sekä säädetty minirangaistus että oikeuskäytännössä havaittava halukkuus tuomita ehdonalaista. Nykyisellään vähimmäisrangaistus törkeästä lapsen hyväksikäytöstä on vuosi vankeutta. Rikoslain mukaan 2 vuoden pituisen ja sitä lyhyemmän vankeusrangaistuksen voi tuomita ehdollisena. Jostain syystä tuomarit käyttävät tätä mahdollisuutta usein.

Näin ei voi jatkua. Seksuaalirikossäännösten kokonaisuudistuksessa on korotettava törkeän lapsen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta vuodesta 2 vuoteen. Tällöin vankeusrangaistus tuomitaan käytännössä aina ehdottomana. Muun muassa rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on puoltanut tätä muutosta.

Törkeän lapsen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottaminen vuodesta kahteen vuoteen mahdollistaa myös sen, että epäilty pysyy vangittuna käräjille asti. Tilanteessa, jossa todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta on tuomittava vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus, ei nimittäin vaadita vangitsemisen erityisten edellytysten olemassaoloa, vaan epäiltyä voidaan pitää vangittuna oikeudenkäyntiin saakka. Tämä pitäisi epäillyt tekijät pois kaduilta ja turvaisi samalla tutkintaa.

Linjan pitää olla se, että lapseen kohdistuvan törkeän rikoksen tehnyt on aina eristettävä suomalaisesta yhteiskunnasta. Vakavimpien lapseen kohdistuvien rikosten osalta tulisi rangaistuksen olla elinkautinen vankeusrangaistus. Ulkomaalaiset seksuaalirikolliset taas eivät kuulu Suomen vankiloihin, vaan lähtömaidensa vankiloihin.